Syödään yhdessä töissä, koulussa ja armeijassa

Julkaistu Kategoriat Etusivun teema, Teemat, Yleinen

Yhteinen ruokahetki lisää työtehoa, ja kokoaa työ- tai kouluporukan yhteen. Työpaikka- ja kouluruokailu syntyivät vastauksena yhteiskunnan muutoksiin, ja halusta tukea erityisesti vähävaraisimpia perheitä. Ne ovat muovanneet perheiden ateriarytmiä, ja ovat yksi hyvinvointivaltion kulmakivistä.

Työpaikkaruokailun juuret ovat tehtaissa

Monenlaiset uutuudet mullistivat suomalaisen työelämän 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, jolloin maataloudesta elänyt maa teollistui. Muuttoliike vei nyt maalta kaupunkiin. Uusi elämä vaati monilta totuttelua. Tehtaassa työpäivät olivat usein jopa 16 tuntia pitkiä. Työtä tehtiin myös viikonloppuisin, koko vuoden. Tehtaissa työskentelivät myös naiset ja lapset. Näin syntyi uusi yhteiskuntaluokka, työläiset.

Työväenliike syntyi ajaakseen tehtaan työntekijöiden etuja. Tärkeimpiä tavoitteita 1800-luvulla oli ajaa läpi 8 tunnin työpäivä. Työ tuotti tulosta, kun laki säädettiin vuonna 1917. Siinä turvataan työntekijöille paitsi säännöllinen työaika, myös tauot. Säännöllistä kahdeksan tunnin päivää tekevälle työntekijälle esimerkiksi oli tarjottava ”joko vähintään puolen tunnin ruokailuloma tai tilaisuutta syömiseen työn aikana”. Tänä aikana työntekijälle piti mahdollistaa poistuminen työpaikalta.

Työläiset söivät usein eväitä tai edelliseltä päivältä yli jäänyttä ruokaa. Vielä 1900-luvun alkupuolella työntekijät huolehtivat usein itse ruoastaan, vaikka ensimmäiset tehdasruokalat oli perustettu jo 1840-luvulla. Höyrykone tuli keittoloihin 1910-luvulla, mikä mahdollisti ensimmäistä kertaa suurten ruokamäärien nopean valmistamisen. Ruokalistoilta löytyi esimerkiksi kiisseliä, keittoa ja tietenkin kahvia. Työlainsäädännön ja työpaikkaruokailun kehittyminen muutti koko perheen ateriarytmiä. Syntyi käsite lakisääteisestä kahvi- ja lounastauosta. Päivällistä alettiin syödä neljän tai viiden aikaan iltapäivällä. Elämänrytmi muuttui.

Kouluruokailu on hyvinvointivaltion kivijalka

Suomalainen innovaatio, joka edistää terveyttä, oppimista ja hyviä tapoja – kouluruoka. Juuri ruoka oli yksi merkittävä syy siihen, että kaikkien lasten oli mahdollista lähteä koulutielle. Vielä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kansakoulussa kävivät vain harvat. Matkat kouluihin olivat monille pitkiä, eikä kotoa usein riittänyt evästä koulupäiväksi – tai sellaista ei ehditty valmistaa. Näin vaihtoehdoksi jäi joko istua nälkäisenä koulunpenkillä, tai jäädä kotiin auttamaan talon töissä.

Ilmaista kouluruokaa alettiin tarjota joillakin paikkakunnilla, kuten Kuopiossa, 1900-luvun alussa. Keskustelu ruokailun tarpeellisuudesta, ja siitä kenelle ilmaista ruokaa tulisi tarjota, kävi vilkkaana. Järjestövaikuttaja Augusta af Heurlin ryhtyi toimeen kouluruoan puolesta, ja perusti valtakunnallisen Koulukeittolayhdistyksen vuonna 1905. Tämän seurauksena kahdeksan vuotta myöhemmin valtio myönsi ensimmäisen kerran avustusta kouluruokailuun. Ruokaa saivat ensin vain köyhimmät kansakoululaiset, oppikouluissa sitä ei vielä tarjottu lainkaan.

Uusi kouluruokailuun liittyvä laki tuli valmisteltavaksi 1930-luvulla, jolloin mm. Turkuun perustettiin omia koulukeittoloita. Niissä valmistetut ruoat olivat yksinkertaisia keittoja, vellejä ja puuroja. Ruoka syötiin usein luokkahuoneessa, pulpettien ääressä. Kuten monia muitakin asioita, sota muutti myös suhtautumista kouluruokailuun. Lasten ruokailusta heräsi huoli. Eduskunnan määräyksestä 1943 kaikkien kansakoulujen oli ryhdyttävä tarjoamaan lämmin lounas oppilaille ilmaiseksi vuoteen 1948 mennessä. Kaikille peruskouluikäisille tarjottava lämmin ateria säädettiin 1970-luvulla voimaan tulleessa laissa, kun siirryttiin peruskoulujärjestelmään.

Joukkoruokailussa on valtavasti voimaa

Nyt työpaikoilla syödään yhdessä harvoin. Kaikista koululaisista taas 85 prosenttia syö kouluruokaa, mutta määrä laskee kun tarkastellaan teini-ikäisiä. Samaan aikaan yhä useammat tutkimustulokset osoittavat, että rauhoitetusta ruokahetkestä yhdessä on kiistattomia hyötyjä työ- ja opiskeluteholle, yhteisöllisyydelle ja siten kokonaishyvinvoinnille.

Joukkoruokailussa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Työpaikka- ja kouluruokalat tavoittavat suuren osan suomalaisista. Tukemalla joukkoruokailua, voimme tukea miltei kaikkien suomalaisten hyvinvointia pienillä teoilla. Ensimmäinen askel on herätä näkemään yhteisöllisen ruokailun edut.

Kouluruoka herättää tunteita: olemme ylpeitä ainutlaatuisesta innovaatiostamme, toisaalta päivittelemme yhdessä inholla kumiperunoita. Erityisesti teini-ikäiset jättävät kouluruoan usein väliin, tai korvaavat sen karkeilla ja välipaloilla. Yksi syy saattaa olla se, että nuoret eivät koe ruokailutilannetta omakseen. Heillä ei ole mielestään riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa, vaikka halua löytyisi. Tämän eteen tehdään nyt runsaasti töitä, ja edelläkävijät oppilaitosten joukossa ovat ottaneet lapset ja nuoret osaksi kouluruoan suunnitteluprosessia. Näin syntyy tunne yhteisestä, yhdessä tehdystä ruokailuhetkestä.

Suomalaiset ovat tunnetusti sisukkaita. Korkea työmoraali on meille ylpeydenaihe ja käsitys siitä, mitä on oikea työ ja työnteko tulee suomalaisesta historiasta. Luonnon armoilla eläneiden maanviljelijöiden Suomessa arvostettiin fyysistä työtä, pitkiä päiviä ja itsensä ylittämistä – taisteltiin ’hallaa ja suota vastaan’. Se varmisti leivän. Arvostamme yksilösuorittamista edelleen, ja puurtamisen ihanne elää vahvana. Työ on ollut kunnia-asia, ja tärkeä osa yksilön identiteettiä.

Nyt sekä työnantajat että –tekijät voivat rakentaa itselleen uuden, yhteisen kunnia-asian. Rauhallinen, yhteisöllinen ruokahetki on etu kaikille. Työnantajalle se takaa virkeän, energisen ja motivoituneen työvoiman. Työntekijä, joka kokee kuuluvansa yhteisöön, voi hyvin. Työpaikan yhteisten ruokahetkien kautta voidaan tehdä näkyväksi myös yrityksen tai yhteisön arvoja ja tavoitteita. Hiljainen tieto siirtyy yhteisessä kahvipöydässä, eikä varttitunnin tauon rauhoittaminen vaadi suuria tekoja. Yhdessä sovituista käytännöistä on helppo pitää kiinni, ja edun huomaavat kaikki.