Virpi Skippari

Julkaistu Kategoriat Henkilöt

Viikon 18 henkilömme on Suomen 4H-liiton kehityspäällikkö Virpi Skippari, jonka juhlavuosi on yhtä synttäriä – 4H juhlii nimittäin Suomen satavuotisjuhlia järjestämällä lapsille Safkasynttäreitä ympäri Suomen! 

Miksi yhdessä syöminen on sinulle tärkeää?

Yhdessä syöminen on kivaa ja terapeuttista. Me syödään naiskavereiden kanssa nyyttäriperiaatteella kerran kuussa, yleensä kuukauden jonain perjantaina. Kokoontumisemme ydinsyy on kirjallisuuspiiri, mutta vähintään yhtä tärkeää näissä tapaamissa on yhdessä syöminen. Olemme kokoontuneet puhumaan kirjoista ja syömään yhdessä samalla jengillä kohta 15 vuotta. Keskustelun vilkkaus ei riipu herkkujen määrästä vaan porukan halusta kokoontua yhteisen pöydän ääreen juttelemaan. Muutenkin tavataan mieheni kanssa ystäviä niin, että kokoonnutaan toistemme luo syömään. Yhteinen pöytä luo hyvä alustan rennolle jutustelulle, vaikka kyllä joskus loppuillasta käydään tiukkaakin vääntöä ajan ilmiöistä. 

Miten toteutat sitä itse arjessa?

Eväslounas työpaikalla on yksi työpäivän parhaista hetkistä. Silloin pääsee juttelemaan sellaistenkin työkavereiden kanssa, joiden kanssa ei tee niin usein yhteisiä projekteja. Työhuoneeni sijaitsee toimistomme keittiön vieressä, enkä koskaan mene lounaalle, ennen kuin kuulen keittiöstä pulinaa. 4H-tyyppien lounaspöydässä puhutaan aika paljon luonnon tarjoamasta villiruoasta. Monet työkaverit marjastavat, sienestävät ja käyttävät myös villiyrttejä varsin innokkaasti. Myös 4H-kerholaiset ympäri Suomen suunnittelevat ja järjestävät keväiset synttäripippalot villiruokateemalla Suomen täyttäessä 100 vuotta.

Joka päivä syödään yhdessä myös päivällistä perheen kanssa. Kuljetaan mieheni kanssa samalla kyydillä työmatkaa Porvoon ja  Helsingin välillä. Se on ihan loistava juttu, sillä se mahdollistaa sen, että ollaan aina samaan aikaan ruokapöydässä. Mieheni kutsuu itseään suurtalouskokiksi, sillä ruokapöydästämme löytyy aika usein myös hyvällä ruokahalulla varustettuja nuorukaisia.

Vinkki yhdessä syömisen lisäämiseen

Kutsutaan naapureita, ystäviä ja kavereita kylään. Sosiaalisuus on ainakin puoli ruokaa, eli jos liikaa miettii, miten täydellisen ruokalistan tarjoaa, jäävät ystävät kutsumatta. Eli ei sen niin väliä ole, mitä milloinkin on tarjottavana. Ihmiset haluavat tulla kutsutuiksi kylään, se tuntuu hyvältä meistä jokaisesta.