Jenna Kankaanpää

Julkaistu Kategoriat Henkilöt

Viikon 17 henkilömme on Hämeenlinnan tuotantokoordinaattori Jenna Kankaanpää, joka tekee töitä esimerkiksi Hyvien tekojen kampanjan parissa – käy kurkkaamassa mistä on kyse!  

Miksi yhdessä syöminen on sinulle tärkeää?

Yhdessä syömisellä on monta erilaista tahoa, kavereiden kanssa syöminen yhdistää ja elävöittää, työkavereiden kanssa syöminen hitsaa tiimiä yhteen ja antaa mahdollisuuden rennolle yhdessäololle ja perheen kanssa syöminen luo tärkeitä yhteisiä hetkiä, joiden aikana voi rupatella niitä näitä ja käydä läpi päivän tapahtumia. Yhdessä syömisestä on vaikea keksiä mitään negatiivista, paitsi että kiukkuisena ei pitäisi syödä, ei yksin eikä yhdessä.

Nykyisessä hektisessä arjessa pitäisi muistaa syödä enemmän yhdessä ja arvostaa tätä yhteistä ruokahetkeä niin, että edes sen lyhyen hetken keskitytään ruokaan ja syömiskaveriin, eikä sähköposteihin, twiitteihin tai muihin härveleihin. Ei se maailma kaadu ruokiksen aikana, mutta mahahaava saattaa kyllä yllättää jos kovinkin pitkään vain häslää. Tämä muistutuksena myös itselleni. 

Miten toteutat sitä itse arjessa? 

Syön mielelläni töissä yhdessä melkein kenen tahansa kanssa, minulle kelpaa työkaveri tai satunnainen tuttava johon olen törmännyt kahvilassa. Minua ei haittaa tehdä töitä lounaalla ja sovin monesti tarkoituksella ideointia sisältäviä tapaamisia nimenomaan lounaan yhteyteen. Jotenkin ajatus lentää helpommin, kun leuat jauhavat. Miinuksena on kyllä sanottava, että näissä tapaamisissa syön useasti kylmää ruokaa, koska tarinaa tulee runsaasti. Ha, ideointilounaat tästedes salaattibaariin!

Kotona pyrin siihen, että päivittäin syötäisiin yksi ateria yhdessä. Monesti tämä on mahdotonta, mutta itselleen pitää toki olla armollinen. Viikonloppuisin tykkään kokata vähän paremmin ja kutsua vaikka isovanhemmat syömään. Kokoonnummekin vähintään peri kertaa kuussa syömään isolla porukalla joko ravintolaan tai kotikeittiöön.

Vinkkejä yhdessä syömisen lisäämiseen?

Ihan ensimmäisenä pitäisi muistaa, että yhdessä syöminen ei vaadi gourmetkokin osaamista. Monesti aivan yksinkertainen ruoka maistuu ihanalle, varsinkin porukalla syötynä! Kerronpas tarinan: appiukkoni on aina ollut hyvän ruoan ystävä ja minä olen aina ollut (ainakin omasta mielestäni) aika hyvä kokki. Yhteisen taipaleemme alusta saakka olin yrittänyt tehdä vaikutusta häneen milloin milläkin erikoisherkulla ja yleensä sain palautteeksi murahduksen, jonka arvotin omassa päässäni noin seiskan arvoiseksi. Kerran eräänä kevättalvisena sunnuntaina päätin keittää hernerokkaa ja reippaana nuorena emäntänä päätin tuplata annoksen, että sitten riittää. No, kymmenen litran kattilaan siirryttäessä päätin soittaa anoppilaan ja pyytää apujoukkoja tuhoamaan soppaa. Pöytään istuessa tapahtui pienoinen ihme, sillä tähän saakka murahdelle kommunikoinut appiukkoni puhkesi vuolaisiin kehuihin soppaa kauhoessaan ja jos nyt oikein muistan, hän santsasi neljästi. Vaatimaton, halpa hernesoppani osui ja upposi johonkin sellaiseen kohtaan joka herätti muistoja ja toi iloa. Kutsukaa siis ihmiset vaikka sopalle!

Toiseksi: syömisen pitäisi olla hauskaa, eikä pelkkä mekaaninen hengissä pysymisen edellytys tai arkeen haudattu rutiini. Hullutellakin saa! Varsinkin lasten kanssa ne parhaat ruokamuistot syntyvät hauskoilla jutuilla ja ihan tavallisenkin sapuskan voi sanoittaa uusiksi. Meillä esimerkiksi syödään silloin tällöin merirosvokeittoa, joka on minestrone-tyyppinen sitäsuntätä -keitos, mutta merirosvosopan nimellä ja hurjan Kapteeni Mammaruusin keittämänä maistuu paljon paremmin. Pizzaa voi aivan hyvin syödä sunnuntaina aamiaiseksi tai laskiaispullilla kuitata päivällisen, jos niikseen. Arkisia järkeviä ruokapäiviä riittää elämässä kyllä yllin kyllin! 

Kolmanneksi, yhdessä syöminen on hyvän tekemistä parhaimmillaan! Laittakaa naapuruston kanssa ruokajuhlat pystyyn ja hakekaa ne yksinäiset mummelit mukaan tai leivo korvapuusteja ja vie ne lähimmällepoliisiasemalle/palolaitokselle/opettajanhuoneeseen/bussikuskille/työpaikan kahvihuoneeseen. Tai jätä lakupötkö, johon on nidottu aarrekartta, työkaverien pöydille. Aarrekarttaa seuraamalla kaverit löytävät kahvihuoneeseen, jonne on katettu ihanat iltapäiväkahvit. Mielikuvitus on rajana! Tehdään hyvää syömällä ja tekemällä ruokaa!