Suvi Honkavaara

Julkaistu Kategoriat Etusivun teema, Henkilöt, Yleinen

Suvi Honkavaara on Suomen Metsästäjäliiton järjestösihteeri, ja on ollut mukana ideoimassa liiton tapaa osallistua Syödään yhdessä -teemavuoteen. Tuloksena syntyivät Suomen suurimmat peijaiset, jotka järjestetään 4.11. Lue niistä lisää täältä, ja tule mukaan! 

Miksi yhdessä syöminen on sinulle tärkeää?

Elän ruuhkavuosia. Elämä kotona ja töissä on kiireistä. Yhdessä syöminen on minulle rentoutumista ja taukoa arjen hulinassa. Työporukalla ruokatunnilla puhutaan muustakin kuin työstä ja kotona perhe kokoontuu yhdessä ruokapöytään. Jonkun muun tekemä ruoka on arjen luksusta. Ihan tavallinen lounasannos edessä ja hyvä seura saa hymyn huulille.

Miten toteutat sitä itse arjessa?

Laitan joka arkipäivä perheelle päivällisen. Pärjäisin itse vähän kevyemmälläkin iltasyömisellä, mutta lasten takia teen niin sanotun kunnon ruoan. Syömisen ohessa on mukava rupatella miten kaikkien päivä on mennyt töissä ja päiväkodissa. Haluan tehdä arkisista ruokailuista positiivisia kokemuksia. Viikonloppuisin ruoanlaittoon voi käyttää vähän enemmän aikaa ja monesti lapset haluavat olla kokkailussa mukana. Välillä tulee vähän sotkua, kun 3- ja 5-vuotiaat apurit hämmentävät ”soppaa” keittiössä. Haluan kuitenkin, että he oppivat valmistamaan ja arvostamaan itse tehtyä ruokaa ja yhteisiä ruokahetkiä.

Vinkki yhdessä syömisen lisäämiseen?

Lettukestit! Lettujen tai vohvelien ainekset löytyvät melkein aina kaapista, joten yllätysvieraat eivät ole ongelma. Paistaja voi seurustella keittiöön kokoontuneiden kyläilijöiden kanssa tai jokainen voi itse paistaa vuorollaan lettunsa. Kaikki saavat tuunata annoksensa marjoilla tai hilloilla makunsa mukaiseksi. Helppoa, rentoa ja hauskaa yhdessä olemista ja syömistä, joka sopii aamuun tai iltaan, kesään tai talveen.

Ilonpisara-projekti & Oulun Seudun Mäntykoti

Julkaistu Kategoriat Tekijät, Yleinen

Oulun Seudun Mäntykoti ry:n ILONPISARA-projekti järjestää pääosin vapaaehtoisvoimin ikäihmisille suunnattua yksinäisyyttä ehkäisevää avointa ja maksutonta ILOA ARKEEN -pysäkkitoimintaa Oulussa Kaukovainiolla ja Tuirassa. Ilonpisara-projekti on osa Vallin ja Kotien Puolesta Keskusliiton valtakunnallista Iloa Arkeen-projektia (v. 2016-18). Toimintaa tukee STEA.

Tutustu meihin Facebookissa!

Syödään yhdessä turuilla ja toreilla

Julkaistu Kategoriat Etusivun teema, Yleinen

Tori on suomalaisen kesän sydän. Se on kohtaamisten ikivanha näyttämö, jossa ruoka näyttelee tärkeää roolia. Lähes jokaisesta kylästä ja kaupungista löytyy aukea, johon ystävät kokoontuvat vaihtamaan kuulumisia kahvin äärellä. Iloisella markkinahumulla on suomalaisessa kulttuurissa pitkät juuret, ja torilla tavataan edelleen kun on aihetta juhlaan.

Ostoksia ja romantiikkaa

Toriperinteella on juurensa markkinoissa. Ennen vuotta 1859 kaupankäynti oli tarkoin säädeltyä, eikä kauppaa saanut tehdä sovittujen aikojen ja paikkojen ulkopuolella. Kun kauppoja ei ollut, tärkeät ostokset ajoitettiin markkina-aikaan. Markkinoilla oli omat nimensä, esimerkiksi Turussa oli kaksi kertaa vuodessa Heikin markkinat ja Lappeenrannassa puolestaan Marian markkinat. Markkinat ja torit eivät olleet pelkästään kaupanteon paikkoja. Markkinaretkille lähdettiin usein yhdessä tapaamaan tuttuja läheltä ja kaukaa. Niinpä markkinat olivat myös romanttinen paikka, sieltä ostettiin esimerkiksi kihlat.

Uusia kaupan ja kohtaamisten paikkoja

Torikulttuurin voi ajatella siirtyneen kauppakeskuksiin, joihin kokoonnutaan nykyään samaan tapaan viettämään aikaa, syömään yhdessä ja tapaamaan ystäviä. Kauppakeskuksen käytävillä on suuri todennäköisyys kuulla ajankohtaiset kuulumiset ja uutiset. Kauppakeskusten historia alkoi 1970-luvulla, kun ensimmäiset automarketit rakennettiin. Sen jälkeen ne ovat muodostuneet erottamattomaksi osaksi suomalaista arkea. Samaan aikaan monessa kaupungissa harmitellaan paikallisen torin hiljentymistä. Toisaalta torikulttuuri on saamassa uutta tuulta esimerkiksi lähiruokarinkien kautta, jotka tarjoavat tilaisuuden ostaa ruokaa suoraan tuottajalta. Yhä suurempi joukko arvostaa sitä, että voi tavata tuottajan esimerkiksi käyttämiensä kananmunien takana. Lähiruokaringin kokoontuminen on monelle myös tilaisuus tavata samanhenkisiä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

Suomalaisen street foodin juurilla

Grilli kuuluu torille kuin nakki sämpylään, ja öisessä ruokajonossa suomalaiset kohtaavat hyvässä ja pahassa. Kioskit tulivat suomalaiseen katukuvaan jo 1800-luvulla. Niiden historia liittyy hieman yllättäen hygienian edistämiseen, sillä kaupungeissa saastunut kaivovesi aiheutti 1860-luvulla pullotetun veden ja virvoitusjuomien kysynnän kasvun. Aluksi juomia myytiin liikkuvista kärryistä, vaunuista tai laukuista, mutta valikoima laajeni pian hedelmiin, makeisiin jäätelöön ja tupakkatuotteisiin. Varsinkin pääkaupunkiseudulla yksi kioski on ylitse muiden: rakastettujen lippakioskien juuret ulottuvat 1930-luvun loppuun. Varsinaisesti ne levittäytyivät Helsinkiin kuitenkin vasta 1950-luvulla. Kioskien valikoima ja koko kasvoivat edelleen 1960- ja 70-luvuilla, jolloin myös R-kioskit alkoivat yleistyä. Alkujaan nopean naposteltavan myyntipisteiksi nousseet kioskit ovat yllättävän monen kohtaamisen tapahtumapaikkoja, oli kyse sitten epäonnisista treffi-illoista tai vuosikymmeniä kestäneistä työporukan kahvihetkistä. Kesällä pienimmänkin kioskin eteen kannetaan muovituoli tai pari, joilla istuskellessa on ihan sallittua jutella myös vieraalle – vaikka säästä.

Kesällä ruoka kulkee porukan mukana

Kesä vietetään yhdessä, ja ruoka kulkee mukana. Torilihikset, eväsleivät ja termarikahvit viedään sinne, missä seura on. Pensasaidan yli on helppo huikata myös naapurit kyläilemään, kahville tai grillaamaan. Kesä on yhteisöllisyyden aikaa, jolloin tavallisista arjen säännöistä on lupa poiketa. Mökin kynnys on hieman matalampi ylittää, ja hiekkatie naapuriin helpompi kulkea. Suurten juhlien lomassa tehdään pieniä tärkeitä tekoja, keitetään kahvit ja leivotaan pullaa. Juuri näillä pienillä arjen kapinallisilla teoilla ja pullakahveilla vahvistetaan yhteenkuuluvuutta ja suhteita toisiin ihmisiin. [O2]

Kippis! Suomalaisten illallispöydät valtaavat maailman Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi

Julkaistu Kategoriat Tiedotteet, Yleinen

Lehdistötiedote 13.6.2017

Suomalaisten satavuotisen itsenäisyyden juhlinta laajenee elokuun viimeisenä viikonloppuna 25.–27.8. ympäri maailman, kun Finnish Your Dinner kutsuu kaikki nauttimaan illallista yhdessä suomalaisten kanssa.

Suomalaiset ovat kesäkansaa. Tuhansien järvien rannoilla nautitaan luonnosta, mökeillä saunat ja grillit käyvät kuumina ja kaupungit pullistelevat kesätapahtumista.

Helsingissä on jo viitenä peräkkäisenä kesänä kokoonnuttu yli puolen kilometrin pituisen, tuhatpaikkaisen pöydän ääreen illastamaan yhdessä tuttujen ja tuntemattomien kanssa Illallisella taivaan alla. Kokeilusta alkanut perinne leviää itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi elokuun viimeisenä viikonloppuna maailmalle Finnish Your Dinner -nimisenä.

Kaduilla, puistoissa tai kotona – kaikki on kutsuttu!

Kuka tahansa, missä tahansa voi järjestää 25.–27.8. oman Finnish Your Dinner -illallisensa ja tarjota samalla myös tuntemattomille mahdollisuuden juhlia satavuotiasta Suomea. Oman illallisen voi ilmoittaa helposti mukaan merkitsemällä sen digitaaliselle kartalle.

”Maailmalla asuu arviolta 2 miljoonaa henkilöä, jolla on suomalaiset sukujuuret. Finnish Your Dinner -tapahtuma kutsuu kaikki suomalaiset ja Suomen ystävät yhdessä mukaan Suomen suureen juhlavuoteen”, ulkoministeriön maakuvayksikön päällikkö Petra Theman kertoo.

Yhdessä ilman pönötystä

Vaikka illallisille katetaan valkoiset liinat ja ehkä pukeudutaankin juhlavasti, Finnish Your Dinner

-tapahtumissa satavuotiasta Suomea juhlitaan rennosti.

”Näistä illallisista muodostuu iloisia ja yhteisöllisiä tapahtumia ilman turhaa pönötystä. Toivottavasti mahdollisimman moni rohkaistuu osallistumaan Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlintaan. Seuraa karttaa – be brave and Finnish Your Dinner!”, Theman kannustaa.

Lisäksi monet Suomen edustustot Washingtonista Jakartaan järjestävät omat suurillallisensa, joihin kuka tahansa voi ilmoittaa seurueensa ja tulla mukaan omien astioidensa ja illallisruokiensa kera. Illallisten paikat ovat seuraavat:

  • Addis Abeba, Etiopia
  • Buenos Aires, Argentiina
  • Jakarta, Indonesia
  • Kuala Lumpur, Malesia
  • Moskova, Venäjä
  • Pietari, Venäjä
  • Tallinna, Viro
  • Washington, Yhdysvallat

Ilmoittaudu Finnish Your Dinner -illalliselle osallistujaksi, isännäksi tai emännäksi 18.6. alkaen osoitteessa finnishyourdinner.fi.

Tapahtuma järjestetään myös ympäri Suomen Illallinen taivaan alla -nimisenä. Suomessa pitkät pöydät katetaan 26.8. Helsingin lisäksi ainakin Turkuun, Tampereelle, Kotkaan ja Espooseen. Tämän lisäksi jokainen suomalainen voi järjestää ja ilmoittaa oman illallisensa kartalle osoitteessa illallinentaivaanalla.yhteismaa.fi.  Suomessa ihmisten yksityiset illalliset voi järjestää myös kaupungin yhteisessä tilassa, kunhan ne ilmoittaa kartalla. Illalliset voivat olla joko suljettuja tai tuntemattomille avoimia.

”Tavoitteena, on, että tuona päivänä kukaan suomalainen ei söisi yksin” sanoo Tanja Jänicke illalliskonseptin takana olevasta Yhteismaa ry:stä.

Finnish Your Dinner on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa vuonna 2017.

Lisätietoa Finnish Your Dinner -tapahtumasta ja kuvia:

finnishyourdinner.fi ja Facebook https://www.facebook.com/finnishyourdinner/

Finnish Your Dinner -video

Kuvia: http://illallinentaivaanalla.yhteismaa.fi/en/gallery/
#finnishyourdinner #illallinentaivaanalla #suomi100 #finland100

Lisätietoja:

Finnish Your Dinner -tapahtumat ulkomailla: Yksikönpäällikkö Petra Theman, ulkoministeriö, maakuvayksikkö, petra.theman@formin.fi, puh. +358 295 351 558

Illallinen taivaan alla Suomessa: Tanja Jänicke, Yhteismaa ry, tanja@yhteismaa.fi, puh. +358 50 382 0333 

Syödään yhdessä: Sini Garam, ELO-säätiö, sini.garam@elo-saatio.fi, +358 50 5870929

Yhteismaa on vuonna 2012 toimintansa aloittanut yleishyödyllinen yhdistys, joka suunnittelee ja toteuttaa yhteiskunnallisesti merkityksellisiä projekteja, tapahtumia ja palveluja. Luomme työkaluja, joiden avulla me kaikki voimme paremmin toteuttaa itseämme ja kehittää maailmaa ympärillämme. yhteismaa.fi

Syödään yhdessä –hankkeessa on mukana yli 160 yritystä, yhteisöä ja järjestöä. Myös monet yksityiset ihmiset ovat lähteneet mukaan kokoamaan perhettään, tuttaviaan ja työtovereitaan yhteisten pöytien ääreen. Kuukausin kuudensina päivinä annetaan erityinen syy kokoontua yhteen. Satojen juhlavuoden tapahtumien teema on #syödäänyhdessä. 26.8. vietetään maailman suurimpia kyläjuhlia.

 

Paulig haastaa Sinut kahvittelemaan yhdessä 6.6.

Julkaistu Kategoriat Yleinen

Kutsumme Pauligin kanssa koko Suomen yhteiselle kahvihetkelle kesäkuun 6. päivä! Suomen suosituinta kahvia, Juhla Mokkaa, valmistava Paulig on yksi teemavuoden pääkumppaneista.

Kahvittelu on juurevaa yhdessäoloa

Suomalainen kyläilykulttuuri on joutunut uhanalaiseksi. Ennen vanhaan kyläily ei aina ollut vain ystävien juttuhetki, vaan sillä saattoi olla käytännöllisempiä tarkoitusperiä.

Vieraanvaraisuuden vähenemistä on valiteltu jo iät ja ajat. Kyläilykulttuuria tutkineen Maarit Knuuttilan mukaan jo 1500- ja 1600-luvuilla valiteltiin vanhan kyläilykulttuurin katoamista ja kasvavaa itsekkyyttä. Kyläilyn ihanne ja käytäntö eivät välttämättä aina ole kohdanneet.

Kesä ja kyläily sopivat yhteen hyvin, sillä suomalaisten kynnys kyläillä toistensa luona on matalimmillaan juuri mökeillä. Mökit ovat myös ikään kuin perinteisten elämäntapojen säiliöitä. Juuri mökillä vanhat tavat ja konkreettisestikin vanha tekniikka – kaasujääkaapit ja vesikaivot – ovat tavallisia. Mökillä suomalainen kuoriutuu avoimeksi, ja unohtaa arjen rajat myös sosiaalisuudessa.

Kyläily on niin tärkeää, että siitä ja sen katoamisesta ollaan oltu huolissaan jo vuosisatoja – miksi? Se on arkisen sosiaalisuuden tärkeä muoto. Tuoreena höyryävään kahvikupilliseen tiivistyy yksinkertaisimman yhdessäolon ydin. Kahvittelu, kyläily on yhdessäolon kulttuurinen peruskivi. Sitä on syytä vaalia. Kyläilykulttuurin henkiinherättäminen on onneksi helppoa.

Suomeen on juurtunut hiljalleen uudenlainen kahvilakulttuuri. Emme enää kulje kylänraitilla kahvilla, mutta nyt on vieläkin helpompaa lähettää viesti kaverille ja tavata siinä lähikahvilassa – tai vaikka huoltoasemalla. Samaan aikaan vanhasta emännän ylpeydestä voidaan hieman hellittää, ja luottaa siihen että hyvä kupillinen kahvia rennosti sohvalla riittää myös kaverille. Tarjoilua tärkeämpää on olla yhdessä.

Hyvä syy olla yhdessä

Paulig juhlistaa 100-vuotiasta Suomea haastamalla kaikki suomalaiset yhteiselle kahvitauolle tiistaina 6.6. klo 14. Hyvän kahvin päivää on vietetty vuodesta 2004 alkaen ja tänä vuonna se on osa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön isännöimää Syödään yhdessä -teemavuotta.

‒ Suomalainen kahvikulttuuri on monipuolinen ja iloisia vivahteita täynnä. Mikäpä ilmentäisi sitä paremmin kuin iltapäivän kahvipaussi? Haluamme kannustaa ihmisiä pitämään pienen tauon arjen kiireistä ja pysähtymään yhdessä kahvikupin äärelle, viestintäpäällikkö Pirjo Hästbacka Pauligilta kertoo.

Samalla on hyvä tilaisuus harjoitella maljan nostamista satavuotiaan Suomen kunniaksi – kesäkuun kuudentena on tasan puoli vuotta itsenäisyyspäivään.

Kahvipäivä näkyy myös Helsingin katukuvassa. Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun kulmassa sijaitsevassa Paulig Kulmassa paahdetaan kahvia koko päivän, joten Helsingissä liikkuvat voivat käydä maistelemassa kesäuutuuksia ja nappaamassa tuoreen kahvin mukaansa aina aamuvarhaisesta iltamyöhään. Hyvän kahvin päivän tunnelmia voi seurata myös Pauligin sosiaalisen median kanavissa. Juhlapäivän kunniaksi Pauligin Paula pukeutuu uuteen juhla-asuunsa, joka on moderni versio Sääksmäen kansallispuvusta.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden ja kesäkuussa vietettävän Hyvän kahvin päivän kunniaksi Paulig kutsuu kaikki suomalaiset pitämään yhteisen kahvitauon 6.6. klo 14. Nauti kuppi suosikkikahviasi ja ota myös ystäväsi tai työkaverisi hetkeen mukaan ja jaa tunnelmat sosiaalisessa mediassa. Kurkista Instassa @PauligFi ja näet, mitä kahvin kotona, Pauligin paahtimolla tapahtuu!

 

#syödäänyhdessä #kahvi #tietystipauligin #paulig
 

Yhteisöllisempiä ravintolaelämyksiä

Julkaistu Kategoriat Yleinen

Suomalaiset kaipaavat rentoa yhdessä syömistä. Ravintolapäivä on vastannut tähän toiveeseen, ja muuttanut ruokakulttuuria yhteisöllisemmäksi meillä ja muualla. Tuoreessa opinnäytteessään Anne Rantala on kerännyt yhteen havaintoja, ideoita ja vinkkejä sekä Ravintolapäivän pop up -pöytien kattajille että ravintolayrittäjille. ”Yhdessä syöminen tuo paljon hyvää jokaiselle, mutta Suomessa monilla on harhaluulo, että se vaatii kovasti vaivaa. Halusin tarjota konkreettisia vinkkejä ja madaltaa kynnystä yhteiseen pöytään!”, sanoo Rantala.

Tutkielmaa varten on haastateltu suomalaisia ravintoloitsijoita, jotka ovat antaneet omat vinkkinsä yhteisöllisyyden lisäämiseksi ravintoloissa. Ammattilaisten vinkkien lisäksi työkalupakkiin on kerätty runsaasti inspiroivia linkkejä ja käytännön ideoita yhteisöllisyyden huomioimiseen koko ravintolaelämyksen ajan plaseerauksesta laskuun saakka.

Yhdessä syömisen ABC: Syödään yhdessä ravintolassa -tutkielma on osa ELO-säätiön julkaisusarjaa, jossa aiemmin tänä keväänä ilmestyi myös yhteistyössä Maa- ja kotitalousnaisten, MTK:n, Eläkeliiton, Maaseudun Sivistysliiton sekä Suomen Kylätoiminta ry:n kanssa toteutettu Ruokajuhlien ABC.

Lataa Yhdessä syömisen ABC: Syödään yhdessä ravintolassa tästä!

Vappuna juhlitaan yhdessä

Julkaistu Kategoriat Yleinen

Vappuna herkutellaan ja kilistellään yhdessä. Tarjoilut koostuvat pienistä makuelämyksistä; simasta, kuohuviinistä, perunasalaatista ja tippaleivistä. Kevät halutaan toivottaa tervetulleeksi yhdessä; käydään kylässä, huvitellaan tivolissa tai aloitetaan mökkikausi.

Yli kymmenen vuotta ravintola-alalla työskennellyt Vuoden Tarjoilija 2017 Ronny Malmberg kertoo, että yhteinen ateria alkaa lähes poikkeuksetta yhteisellä lasillisella, ”Vappuna halutaan nostaa malja keväälle ja uusille aluille. Kuohuviini on uusien alkujen juoma, kun esimerkiksi ateria yleensä lopetaan konjakkiin. Nostamme maljan yhdessä – samppanjalla, cavalla, proceccolla tai kuohuviinillä. Aivan erityisenä suomalaisena juomana suosittelen kotimaisesta valkoherukasta ja mustikasta Turussa tehtyä Valkiaa.” Makupariksi juhlajuomalle Malmberg ideoi jotakin samasta värimaailmasta, kuten marjoja tai hedelmiä, ”Hapokkaat maut, kuten sitrus ja ananas sopisivat erittäin hyvin. Tarjoaisin tämän joko aperitiivina tai kevyiden pikkusuolaisten ja hedelmien kanssa vappupiknikillä – pelkästä juoman väristä tulee mieleen piknik ja kesä!”

Suomalaista juomakulttuuria tutkinutta Antti Maunua tituleerataan joskus biletohtoriksi. Maunun tuore tutkimus ”Humalan tällä puolen” julkaistaan pian osana ELO-säätiön julkaisusarjaa, ja siinä tarkastellaan erityisesti juomakulttuurin sosiaalisia ulottuvuuksia. Biletohtorin mukaan yhdessä juhliminen on kuin sosiaalista liimaa, ”Biletyksen tärkein syy on sosiaalisten tunteiden ilmaisu ja jakaminen omien kavereiden kesken.” Alkoholi ei biletyksessä ole välttämätöntä, vaan tunnelma rakentuu ennen kaikkea siitä, että ympärillä ovat läheiset ihmiset. Maunun mukaan biletyksellä on tärkeä rooli arjen vastapainona myös yhteisön hyvinvoinnin kannalta, sillä se on tärkeä tilaisuus vahvistaa yhteenkuuluvuutta, ”Alkoholi kuljettaa pois arjen kiireistä ja paineista ja tarjoaa tilaa olla toisten kanssa, oma itsensä tai olla vain.” Myös Vuoden Tarjoilija Malmberg allekirjoittaa Maunun ajatukset arjen ja juhlan erottamisesta, ”Silloin kun korkkaat ensimmäisen kuohuvan kimpassa niin tiedät, että voit rentoutua. Se merkkaa arjen ja juhlan eroa.”

Pernod Ricard Finland ja kotimainen kuohuviini Valkia ovat mukana tekemässä suomalaisesta ruoka- ja juomakulttuurista entistä yhteisöllisempää. Lue lisää…

Kahvitellaan yhdessä

Julkaistu Kategoriat Etusivun teema, Teemat, Yleinen

Suomalainen kyläilykulttuuri on joutunut uhanalaiseksi. Ennen vanhaan kyläily ei aina ollut vain ystävien juttuhetki, vaan sillä saattoi olla käytännöllisempiä tarkoitusperiä.

Vieraanvaraisuuden vähenemistä on valiteltu jo iät ja ajat. Kyläilykulttuuria tutkineen Maarit Knuuttilan mukaan jo 1500- ja 1600-luvuilla valiteltiin vanhan kyläilykulttuurin katoamista ja kasvavaa itsekkyyttä. Kyläilyn ihanne ja käytäntö eivät välttämättä aina ole kohdanneet.

Kesä ja kyläily sopivat yhteen hyvin, sillä suomalaisten kynnys kyläillä toistensa luona on matalimmillaan juuri mökeillä. Mökit ovat myös ikään kuin perinteisten elämäntapojen säiliöitä. Juuri mökillä vanhat tavat ja konkreettisestikin vanha tekniikka – kaasujääkaapit ja vesikaivot – ovat tavallisia. Mökillä suomalainen kuoriutuu avoimeksi, ja unohtaa arjen rajat myös sosiaalisuudessa.

Ole kuin kotonasi

Vieraanvaraisuuden ydin voidaan jäljittää pitkälle historiaan. Ennen hotelleja ja huoltoasemia se on ollut elintärkeää pitkien matkojen kulkijoille. Ei ollut tavatonta, että suosittujen reittien varrelle osuneissa tavallisissa maataloissa yövyttiin, syötiin ja vietettiin aikaa isäntäväen kanssa. Kristillinen usko ja lähimmäisen rakkaus korottivat vieraanvaraisuuden keskeiseen rooliin. Suomessa esimerkkiä näyttivät erityisesti pappilat.

Pappeja perheineen pidettiin kylän esikuvina, joilta opittiin hyvän elämän taidot. Pappiloiden ovet olivat auki kaikille, ja kylässä käytiin ahkerasti – joskus jopa isäntäväen yksityisyyden ja jaksamisen kustannuksella. Kymmenpäisen vierasjoukon viihdyttäminen illasta toiseen kysyi voimia isäntäväeltä ja keittiöltä.

Maatilojen emännillä ei ollut varaa pappilan keittiön kaltaisiin tarjoiluihin, mutta he pistivät parastaan ainakin juhlapäivinä. Ennen vanhaan vieraita varten ei aina valmistauduttu erikseen. Vieraille tarjottiin samaa ruokaa, jota muu perhe söi. Joskus vieraanvaraisuus näkyi pieninä asioina, esimerkiksi oma väki saattoi joutua kuorimaan itse perunansa kun vieraalle ne kuorittiin valmiiksi.

Pöytä koreaksi

Kahvipullasta tuli käsite sodan jälkeen. Suomi toipui elintarvikepulasta ja sokeri, voi sekä kerma olivat taas kaikkien saatavilla. Erityisesti voita oli ensimmäistä kertaa Suomen historiassa tarjolla runsaasti. Kahvipöytään haluttiin sen seitsemän sorttia, ja enemmän. Myös valmiskakut ja -pullat tulivat kauppoihin sotien jälkeen, mutta niitä välteltiin pitkään. Kunnon emäntä tarjosi edelleen itse leivottua.

Vierasvara oli emännän kunnia-asia. Pullapitkoa, -korppua tai kahvileipää pidettiin kaapin perällä ja myöhemmin pakkasessa yllätysvieraiden varalta. Moni tekee niin edelleen. Knuuttilan mukaan suomalainen vierasvara –perinne on osoitus siitä, että kyläily on ollut vilkasta ja spontaania.

Lauantai on muodostunut perinteiseksi leipomispäiväksi, sillä sunnuntai oli suosituin ja tavallisin kylässäkäyntipäivä varsinkin maaseudulla. Emännät leipoivat lauantaisin pullaa tai kuivakakkua siltä varalta, jos joku sattuikin tulemaan kylään. Jos vieraita ei tullut, leipomukset syötiin perheen kesken.

Kyläilyn taito

Kyläilyyn on liittynyt monia erilaisia tapoja. Toisille se oli lähes harrastus, joillekin keino kuulla uutisia. Itäsuomalaiset ovat perinteisesti olleet erityisen ahkeria kyläilijöitä. Syksyllä kyläily oli vilkkainta, sillä kesän raskaat työt oli saatu päätökseen. Syksyyn sijoittui myös maatilojen palvelusväen vuoden ainoa vapaaviikko.

Karjalaisten keskuudessa oli tavallista käydä naapurissa kylässä, jopa kutsumattakin. Silloin ei ollut tapana tarjota mitään erikoista, kahvikupillinen riitti. Tavallista oli koko Suomessa, että varsinkin ennen suuria juhlia vieraat toivat tullessaan osan juhlien tarjoiluista joko leivonnaisina tai ruokana, tai raaka-aineina. Näin syntyi ajatus tuliaisista. Samaten juhlien pidoista annettiin vieraille kotiinviemisiä.

Kahvi on kyläilyn sydän

Jo 1840-luvulle tultaessa porisi kahvipannu Paraisilla jo 1840-luvulla mökissä kuin mökissä. Kahvi levisi länsirannikolta itään ja pohjoiseen, ja varakkaammalta väeltä tavallisiin koteihin. Ensimmäisenä suomalaiset oppivat juomaan aamukahvia, ja iltapäiväkahvien nauttiminen yleistyi hieman myöhemmin.

Kahvinjuonti ja –keittäminen vaativat aluksi opettelua. Prosessi vaati enemmän työtä kuin nykyään, sillä pavut ostettiin pitkään raakana ja paahdettiin sekä jauhettiin kotona ns. kahviprännärillä. Tavallisesti kahvi juotiin mustana, sillä sokeri ja kerma olivat ylellisyyksiä. Sen sijaan varsinkin vanhempi polvi lisäsi mielellään kahviin suolaa.

Kahvi oli arvokasta, joten puutteen aikana sitä jatkettiin usein esimerkiksi paahdetuilla rukiilla, ohrilla, herneillä, pavuilla tai esimerkiksi sikurilla. Sen lisäksi oli muitakin korvikkeita, kuten esimerkiksi ns. mallaskavi, joka oli tehdasvalmisteisesta sikurista sekoitettua kahvia. Sitä nautittiin erityisesti Hämeessä.

Kyläilyn uusi aika

Kyläily on niin tärkeää, että siitä ja sen katoamisesta ollaan oltu huolissaan jo vuosisatoja – miksi? Se on arkisen sosiaalisuuden tärkeä muoto. Tuoreena höyryävään kahvikupilliseen tiivistyy yksinkertaisimman yhdessäolon ydin. Kahvittelu, kyläily on yhdessäolon kulttuurinen peruskivi. Sitä on syytä vaalia. Kyläilykulttuurin henkiinherättäminen on onneksi helppoa.

Vanhan maailman muuttuessa nykyiseksi, myös kyläilytavat muuttuvat. Se on hyvä. Suomeen on juurtunut hiljalleen uudenlainen kahvilakulttuuri. Emme enää kulje kylänraitilla kahvilla, mutta nyt on vieläkin helpompaa lähettää viesti kaverille ja tavata siinä lähikahvilassa – tai vaikka huoltoasemalla. Samaan aikaan vanhasta emännän ylpeydestä voidaan hieman hellittää, ja luottaa siihen että hyvä kupillinen kahvia rennosti sohvalla riittää myös kaverille. Tarjoilua tärkeämpää on olla yhdessä.

Porvoon kaupungin lupaus

Julkaistu Kategoriat Tarinat, Yleinen

Porvoon kaupunki tekee Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi lupauksen mahdollistaa enemmän yhdessä syömisen hetkiä. Juhlavuosi antaa hyvän syyn kokoontua saman pöydän ääreen. Kaupunki kutsuu mukaan Syödään yhdessä -hankkeeseen myös kaikki paikalliset yritykset, yhdistykset, järjestöt ja seurakunnat.

Syödään yhdessä -hankkeessa nostetaan kuukausittain esiin uusia teemoja puhuttelemaan erilaisia ihmisiä.  

Porvoon kaupunki tarjoaa vuoden aikana mahdollisuuden yhdessä syömisen hetkiin usealla eri teemalla.

Lue lisää!